Marian kihlatulle Joosefille ”ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Matteus selittää, että tämän kautta Jesajan profetia käy toteen: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel.” – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.” (Matt. 1:20,23.)
On ihmeellistä kerta toisensa jälkeen olla sen äärellä, että Kaikkivaltias Jumala tuli ja syntyi ihmiseksi. Dosentti Anni Maria Laato toi viisaasti esille luennossaan, että Jumalan Pojan inkarnaatio on koko maailman historian keskipiste. Inkarnaatio tarkoittaa lihaksi tulemista eli jumalallisen olennon ihmiseksi syntymistä. Kristillisen teologian mukaan inkarnaatio tarkoittaa, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa (Wikipedia: inkarnaatio.) Ojaniemen mukaan perinteisesti Sana tuli ihmiseksi eli ”lihaksi” (Joh. 1:14) on tulkittu, että Jeesus oli samaan aikaan ihminen sekä Jumala (Ojaniemi, Jeesus Kristus – Jumala ihmisenä, Aikamedia 2022, s. 57).
Jumala ihmisenä on tietyllä tavalla mysteeri ja hän herättää olemuksellaan vahvojakin vastareaktioita ja kyseenalaistuksia. Jo alkukirkon aikaan Kristuksen olemusta haastettiin moninaisin tavoin ja kirkon piti senkin takia aloittaa pohtia ja määritellä Jeesuksen persoonaa. Ojaniemen mukaan määrittelyn taustalla oli älyllistä uteliaisuutta sekä tarvetta vaalia evankeliumia ja apostolien tekstien oikeaa tulkintaa. Kyse oli kristinuskon identiteetistä eri uskontojen joukossa. Se, millainen oppimme Kristuksen persoonasta ja työstä on, kattaa kristillisen uskon ytimen (Ojaniemi, Jeesus Kristus – Jumala ihmisenä, Aikamedia 2022, s. 58).
Teologiassa Jeesuksen samanaikaisuudesta ihmisenä ja Jumalana kutsutaan kaksiluonto-opiksi. Ojaniemen mukaan opin historiallinen kehitys alkoi heti ensimmäisellä vuosisadalla ja oppia määriteltiin Nikean (vuonna 325), Konstantinopolin (381) ja Efeson (431) kirkolliskokouksissa. Oppi kehittyi siitä Konstantinopolin synodin (448) sekä rosvosynodiksi kutsutun Efeson (449) kautta Khalkedonin kirkolliskokoukseen, jossa oppi muodostui klassiseen muotoonsa. Kaksiluonto-oppi on tärkeä, sillä Pelastajan täytyy olla täysin jumalallinen ja täysin inhimillinen, jotta hän voi pelastaa ihmisen (Ojaniemi, Jeesus Kristus – Jumala ihmisenä, Aikamedia 2022, s. 58.)
Ensi vuonna tulee täyteen 1700 vuotta Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta. Ei ole itsestään selvyys, että tunnemme Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Se on Jumala armoa, jota ei kannata heittää pois. Maailmassa on paljon ihmisten uskomuksia jumalasta. Kristinuskomme kuitenkin väittää, että Raamattu erityisenä ilmoituksena kertoo ainoasta oikeasta Jumalasta. Johannes kirjoitti, että he saivat nähdä hänet omin silmin ja koskettaa häntä, elämän Sanaa, joka on iankaikkinen elämä. Hän oli Isän luona ja eli ihmisten keskellä (1. Joh.1:1–2). Logos (Sana) ei ole Raamatun kirjojen sanat. Hän on Kristus, Messias, Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi eli ihmisten keskellä ja tuli pelastamaan ihmiset synnistä. Hän kuoli ja ylös nousi kuolleista ja tänään hän on meidän keskellämme Pyhän Hengen kanssa.
Hyvää ja rauhallista Kristuksen syntymäjuhlan odotusta sinulle!
Toni Rautiainen, pastori
Kirjoitus on julkaistu seurakunnan Yhteys-lehdessä 12/2024.