Vietämme kristillisen kansan suurinta juhlaa – vapautumisen juhlaa synnin orjuudesta ja kuolemantuomiosta. On todella riemullista tuntea Jeesus henkilökohtaisena pelastajana, parantajana ja Herrana. En tahdo hävetä Herraani, sillä Hän on antanut minulle elämän. Paavali sanoi rististä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18).
Kun naiset menivät pääsiäisaamuna Jeesuksen haudalle, Jeesus oli ylösnoussut kuolleista (Matt. 23:1–10), aivan niin kuin Jeesus oli ennalta kertonut (Matt. 17:22–23). Luukas kertoo, että naiset menivät kertomaan apostoleille tyhjästä haudasta. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Maria, Jaakobin (Jeesuksen veli) äiti ja muitakin naisia oli mukana (Luuk. 24:10). Apostolit eivät kuitenkaan heti uskoneet naisia. Pietari halusi kuitenkin lähteä ottamaan selvää pitikö väite paikkansa (Luuk. 24:12). Myös Johannes oli Pietarin mukana (Joh. 20:2–3). Vasta nähdessään itse, oli heidän myönnettävä haudan olevan tyhjä.
Samana päivänä myöhemmin Jeesuksen opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana peloissaan. He eivät tienneet, mitä seuraavaksi tapahtuisi. ”Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: Rauha teille!” (Joh. 20:19). Jälleen opetuslasten oli nähtävä itse, jotta he kykenivät myöntämään Jeesuksen olevan elossa. Opetuslapsi Tuomas ei ollut tässä tilanteessa paikalla. Hän näki Jeesuksen vasta kahdeksan päivän kuluttua. Kohtaaminen Jeesuksen kanssa sai hänet tunnustamaan uskon Jeesukseen. ”Tuomas sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28). Jeesus jatkoi tähän:
”Koska näit minut, sinä uskot. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh. 20:29).
Jeesuksen opetuslapset tarvitsivat kohtaamisen hänen kanssaan. Samalla tavalla mekin olemme uudestisyntyneinä kohdanneet henkilökohtaisesti Jeesuksen ja vastaanottaneet pelastuksen lahjan. Paljon on vielä ihmisiä, jotka eivät ole saaneet kohtaamiskokemusta Jeesuksen kanssa. Paavali sanoi: ”Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” (Room. 10:14–15.) Pääsiäisen jälkeen Jeesus valtuutti opetuslapset kertomaan hänestä ja kasvattamaan Jeesuksen opetuslapsia. Sama kutsu koskee jokaista hänen opetuslastaan, myös meitä.
Emmauksen tiellä opetuslapset eivät ensin edes tunnistaneet opettajaansa (Luuk. 24:13–35). Voi myös olla, ettemme mekään aina tunnista, missä Jeesus on ja kuinka hän toimii keskellämme. Itseäni inspiroi, että Jeesus voi puhua aivan kenen kautta tahansa. Hän voi puhua meille eri tilanteiden ja asioidenkin kautta. Pääsiäinen rohkaisee minua lähentymään Jeesuksen kanssa. Kun lähestymme häntä, on hän jo lähestynyt meitä (Jaak. 4:8). Hänen läheisyydessään me tunnistamme hänen äänensä ja näemme, mitä hän tekee. Minä tahdon antaa aikaani hänelle, sillä hänen kanssaan olen turvassa. Tahdotko sinä?
Kun luemme Raamattua ja rukoilemme, tunteemme ja ajatuksemme voivat vaihdella. Silti uskon, että sillä on suuri merkitys, kun annamme aikaamme Jeesukselle niissä hetkissä. Merkitystä on myös, millaisessa seurassa kasvamme. Siksi olisi tärkeää olla solu, johon tulla säännöllisesti ja kasvaa siinä Jeesuksen opetuslapsena.
Hyvää pääsiäisen juhlaa!
Pastori Toni Rautiainen
Kirjoitus on julkaistu seurakunnan Yhteys-lehdessä 4/2026.