Elokuu on saanut nimensä elonkorjuusta, viljan keräämisestä pelloilta. Elokuu muistuttaa minua myös aina uudelleen hengellisen elon korjuusta. ”Elo on paljon, mutta työmiehiä on vähän”, sanotaan tutussa raamatunpaikassa.
Jos pysähdyt hetkeksi miettimään, mitä ajatuksia tuo lause saa mielessäsi aikaan, kiinnitätkö enemmän huomiota siihen, että eloa on paljon vaiko siihen, että työmiehiä on vähän?
Uskon, että Jumala haluaisi meidän tänään näkevän elonkorjuun tehtävän toiveikkaasti. Uskon, että Jumala haluaisi meidän tuntevan iloa ja toivoa siitä, että eloa on paljon. Sen sijaan, että huomioni tällä kertaa kiinnittyisi työmiehien vähyyteen, haluan kiinnittää huomioni elon paljouteen. Haluan nähdä sanoissa lupauksen suuresta sadosta, joka kutsuu työmiehiä työntekoon. Sanojen tulisi saada minut lähtemään riemuiten liikkeelle korjaamaan satoa, sillä tiedän sitä olevan paljon!
Näin hiljattain ystäväni päivityksen somessa. Siinä sanottiin: ”Keskity enemmän valona olemiseen kuin pimeydestä puhumiseen.” Uskon, että tämä lause sopii oivallisesti myös meille elonkorjaajille. Jumala on ensisijaisesti kutsunut meidät olemaan valona tämän maailman keskellä, jotta sitten muutkin löytäisivät yhteyden taivaalliseen Isäämme.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Matt. 5:13 – 16
Kesän mittaan olen iloinnut siitä, mitä olemme saaneet nähdä ja kokea monissa tapahtumissa, lastenleirillä, maahanmuuttajaleirillä, nuorten aikuisten leirillä, katuaktiossa… Eloa todellakin on paljon! Niin leireillä kuin kadullakin olemme saaneet nähdä, miten lapset ja aikuiset kaipaavat Jumalan yhteyteen.
Samalla Jumala on muistuttanut minua siitä, että miten hän on kutsunut meidät olemaan osana elonkorjuutaan kukin omalla paikallamme, omilla saappaillaan. Hän ei valmista eikä kutsu elonkorjaajiaan massamuotilla, vaan yksilöllisesti. Hän vaatettaa jokaisen työmiehensä räätälöityihin vaatteisiin ja varustaa tehtäväänsä. Lastenleirilläkin opimme tämän tärkeän ajatuksen: ”Minun täytyy olla oma itseni, sillä muut ovat varattuja.” Niin myös Jumalan elonkorjuussa saamme jokainen olla mukana omalla paikallamme, omana itsenämme.
Rukoillaan, että Jumala saisi vahvistaa meille jokaiselle sen, mikä on tällä hetkellä meidän tehtävämme elonkorjuussa. Rukoillaan, että voisimme keskittyä valona olemiseen, juuri omalla paikallamme – sillä eloa on paljon.
Noora
Noora Suvorova, nuorisotyöntekijä