Kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen.
Käännä kasvosi meille ja anna sinun rauhasi.
Kevättalven aurinko on alkanut paistaa kirkkaasti paljastaen ympäristömme siivoamisen tarpeen. Joillekin ihmisille kirkas aurinko on voimia antava ja toisille koettelevaa paljastaen “kaikki sielun syöverit”. Aurinkomme kasvot ovat moninaiset. Ilmestyskirjassa kerrotaan Jeesuksen olevan Jumalan valtakunnan aurinko. Kasvojemme aurinko?
Herran siunauksessa pyydämme: “Kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen” ja “käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi.” David Pawson kirjoittaa Jesajan kirjan kommentaarissaan, että Jumalan kasvojen kirkkaudessa voi ihminen uudestisyntyä Jumalan valtakuntaan. Jumalan kasvojen kirkkaudessa paljastumme syntisiksi ja armoa tarvitseviksi. Jumalan kasvojen kirkkaudessa tarpeemme täyttyvät.
Monille Herran siunauksesta on tullut arjen rukous. Kun näemme paljon kipua ja turvattomuutta koemme avuttomuutta esirukouksissamme. Herran siunaus on koetusti voimallinen ja varma rukous. Sanoohan Raamattu selvästi, että kun Herran siunaus lausutaan jonkun ylle, niin HERRA SIUNAA. Pääsemme näkemään Herran kasvot.
Raamatun opettajat sanovat lisäksi psalmeista löytyvän Jumalan kasvot ja Jobin kirjasta löytyvän Kasvojen ruhtinaan. Tarvitsemme Hänen kasvojaan. Afrikassa työskennellessäni paikalliset pastorit kävivät meille joskus väsyneille läheteille lukemassa psalmeja. Kokemus kasvoista oli konkreettinen: lähimmäinen kasvoineen ja Raamatun ilmoitus Jumalan kasvoista. Sain kasvojen avun. Elämä palautui alakuloiseen sieluun.
Vastasyntynyt vauva tarvitsee äidin tai hoitajansa sekä mahdollisten sisarustensa kasvot ja silmät, joissa hänet kutsutaan elämään. Myös uudestisyntynyt ihminen tarvitsee katseen, jotta hän kasvaisi hengellisestä vauvaiästä aikuiseen kristillisyyteen ja löytäisi hengellisen identiteettinsä. Heijastamme Jumalan kasvoja toiselle ihmiselle.
Miten kasvot näkyvät seurakunnan arjessa? Mielessäni syntyy ajatusleikki: kokoussalissa istuessamme katselemme usein toistemme niskoja. Jos tilaisuuden loputtua käännymme yhtä aikaa; samalla nopeudella, niin näemme jälleen toistemme niskat. On kylläkin mahdollista kohdata takanamme istuneen kasvot kääntyessämme ulko-ovelle päin, nyökkäyksen ja hymyn. Se on virkistävää. Kääntääkö joku toistuvasti katseensa sivuun, kun yrität hymyillä ja katsoa häntä? Vai koetko mieltä ilahduttavan katseen? Sananlaskut 15:30 sanoo: “Valoisa katse ilahduttaa sydämen…”
Kuulimme muutama viikko sitten saarnan Jumalan antamasta lohdutuksesta seurakunnassa. Lohduttajalla on kasvot. Lohduttaja tuo rauhan sydämiimme. Lohduttakaamme ja katsokaamme toisiamme.
Raijakaarina Hämäläinen
Tämä kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 4/2022.