”Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija vastaa: Aamu on tullut, mutta vielä on yö”, Jes. 21:11–12.
Matt. 24:3 kertoo, että opetuslapset tulivat Jeesuksen luo erikseen kysymään Hänen toisen tulemuksensa merkkiä. Raamatun tulkinnassa, erityisesti lopun ajan ennustuksissa, on aina otettava huomioon, kenelle sanoma on tarkoitettu ja mihin aikaan se on tarkoitettu. Esimerkiksi Vanhan Testamentin profeetat Jesaja, Daniel ja Sakaria ennustivat viimeisistä ajoista yksinomaan ”Minun kansalleni” (Dan. 10:14 ja Jes. 6:9). Sama koskee myös useimmiten Jeesuksen ennustuksia (Matt. 23:37–39 ja Matt. 24. luku) lopun ajoista, jolloin uuden liiton seurakuntia ei vielä ollut olemassa. Apostolien opetuksissa mukana ovat myös seurakunnat, kuten ilmenee esimerkiksi Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Tessalonikalaisille, luvussa 1:8–10, jossa mainitaan kääntyminen, Jeesuksen seuraaminen elämässä ja myös Jeesuksen Kristuksen odottaminen, kun Hän tulee pelastamaan omansa tulevasta vihasta.
Koska seurakuntaa ei vielä silloin ollut, opetuslapset tarkoittivat kysymyksellään Jeesuksen näkyvää toista tulemusta maan päälle. Tällöin Jeesus ilmoitti monia tapahtumia, jotka ovat ”synnytystuskien alkua”, kuten sotia, maanjäristyksiä, nälkää, uskovien vainoja. Erityisesti Hän varoitti vääristä eksyttävistä profeetoista ja laittomuuden pääsystä valtaan, jolloin useimpien rakkaus kylmenee, Matt. 24:11–13. Erittäin merkittävä on Matt. 24:14:
”Evankeliumi on saarnattava todistukseksi kaikille kansoille.”
Sitten tulee loppu, eli tulee armotalouskauden loppu, varsinainen evankeliointi loppuu, ja Jeesus tulee lupaustensa mukaisesti noutamaan morsiusseurakuntansa luokseen. Hän ei tule silloin näkyvästi eikä lainkaan maan päälle, vaan Hän kokoaa omansa kohtaamaan Hänet pilvissä.
Jeesus itse profetoi juutalaisille Matt. 23:37–39:ssä, että ”teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi kunnes sanotte siunattu olkoon Hän.” Tätä pohjustaa myös monet Vanhan Testamentin ennustukset, kuten 1. Kun. 9:7–8, Jes. 6:9–13 ja Miika 3:11–12. Jeesus ennusti (Matt. 24:21–35), että tulee suuri ahdistus, ”vihan aika”, jota monet Vanhan Testamentin profeetatkin ennustivat ja Ilmestyskirja kuvaa tuota aikaa monipuolisesti. Jeesus ilmoitti (Matt. 24:36–44) elämän jatkuvan maan päällä seurakunnan tempaukseen asti normaaliin tapaan, kuten oli Nooankin aikana, kunnes vedenpaisumus tuli yllättäen. Samoin seurakunnan tempaus yllättää koko maailman. Uskoville se ei tule yllätyksenä, vaan on suuren odotuksen täyttymys, mutta: ”valvokaa”. Se on myös Hänen lopullisen myöhemmin tapahtuvan Öljymäelle toteutuvan toisen tulemuksensa suuri merkki.
Onkin siunaavaa huomata, kuinka Jumala on ottanut suuressa armossaan meidät huomioon jo ennen maailman perustamista ja asettanut meidät Poikansa yhteyteen ja ottanut meidät Jeesuksessa omiksi lapsikseen ja myös näissä ”viimeisissä ajoissa” saamme olla osallisina vihalta pelastavassa tempauksessa.
Jos otamme huomioon koko Raamatun ja nimenomaan Jeesuksen omien profetaallisten ennustusten kaksi koko ihmiskunnan kannalta kaikista merkittävintä merkkiä, ne ovat ensin Jumalan kansan Israelin kohtalo, kansallinen herääminen, oman maan saaminen vuonna 1948 ja sitten ehkä yllättävältäkin tuntuva hengellisen uudistumisen viipyminen aina Ilmestyskirja 11:13:n ilmoitukseen asti. Toinen on se, kun maailma havahtuu toteamaan 1. Tess. 4:15–18:ssa kuvatun seurakunnan yht’äkkisen yllättävän ylösoton.
Kutsuessaan Jesajan profeetaksi Jumala käski paaduttaa kansansa (Jes. 6:8–13). Näin oli tilanne myös Jeesuksen aikana. Jeesus keskittyi Israeliin kolme vuotta julistaen, parantaen ja tunnustekoja tehden, mutta kansakuntana Israel hylkäsi Hänet. Tämä on merkki siinä mielessä, että kaikista hyvistä evankeliointiyrityksistä huolimatta Israel kansakuntana näyttää Raamatun mukaan jatkavan Jeesuksen kieltämistä näin pitkälle. Seuraajiaan Herra rohkaisee kiittämään siitä, että heidät on valittu pelastukseen, 2. Tess. 2:13.
Terho Jaatinen
Tämä kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 3/2021.