”Olisiko sinulla hetki aikaa?” Yleisimmin tätä kysytään meiltä, kun myyjä soittaa meille. Raamatussa on kertomus, jossa nuori poika Samuel kuuli ensimmäistä kertaa Jumalan puhuvan hänelle (1. Sam. 3:1–10). Samuel kuuli jonkun kutsuvan häntä, mutta hän ei tunnistanut kutsujaa. Onneksi pappi Eeli ymmärsi, että kutsuja oli Herra, Jumala.
Eräälle pastorille tuli tiedon sanat toisen uskovan kautta: ”Minulla on ikävä sinua”. Nämä sanat koskettivat pastorin sisintä ja hän päätti raivata kalenteriinsa tilaa Jumalalle jokaiselle viikolle. Kun pastori ilmoitti tästä päätöksestä seurakunnalle, seurakunta iloitsi.
”Minulla on ikävä sinua.”
Mitä ajattelet? Onko Jumalalla ikävä sinua?
Raamatussa lukee, että ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan.” (Jaak. 4:5.) Hän kaipaa meitä, hän haluaa viettää aikaa meidän kanssamme. Tänään myyjä ei kysy sinulta, vaan Jumala kysyy: ”Olisiko sinulla hetki aikaa olla minun kanssani?”
Luulen, että suurin osa Jeesuksen opetuslapsista tietää, että meille olisi parasta rukoilla ja lukea Raamattua. Ottaa päivittäin aikaa rukoilulle ja Raamatun lukemiselle, joissa saamme viettää aikaa Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Oletko koskaan miettinyt, miksi se on sitten välillä niin hankalaa? Mikä voi estää rukoilemasta? Mikä voi estää ottamasta hetkeksi aikaa hiljentyä, hiljentyä kuuntelemaan Jumalan läsnäolossa?
”Kiire.” Kiire on yksi isoimmista syistä pysähtymisen puutteeseen. Meillä voi olla kiire mennä, kiire tulla, kiire olla. Kiire tekemään, kiire olemaan, kiire elämään. Meillä on tavoitteita, meillä on unelmia, meillä on odotuksia, meillä on vaatimuksia. Voimme elää oletuksessa, että kiire kuuluu oikeaan elämään. Tekeminen ja nopeakin tekeminen kuuluvat elämään. Jos olen myöhässä, minulla on vielä kiireempi. Jos olen ajoissa, kiirekin pienenee. Onko kuitenkaan kaikki kiire tarpeellista? Täytyykö meidän ”juosta” läpi elämän?
Jeesuksen aikana israelilaiset tarkastelivat rabbien (opettajien) kautta, kuinka he tulkitsivat Kirjoituksia (Vanhaa testamenttia). Jeesus kutsui opetuslapsikseen erilaisia miehiä ja naisia ja opetti heille oikeaa Kirjoitusten tulkintaa. Heille Jeesus sanoi seuraavaa:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)
Työtä tulee tehdä, vastuuta on hyvä ottaa. Siihen meidät on kutsuttu. On kuitenkin hyvä huomioida, kuinka me teemme ja kuinka paljon. Hyvä kysymys on myös se, teemmekö me sitä Jeesuksen kanssa vai unohtuuko Jeesus kiireessä?
Kesäloma-aika on alkanut ja kestää syyskuun loppuun asti. Kesä on hyvää aikaa levätä. Vanhassa testamentissa on esimerkkejä juhlista ja kausista, jolloin oli sapatin levon aika. Silloin ei tehty työtä. Jopa maan annettiin levätä kaikesta seitsemäntenä vuotena yhden vuoden ajan (3. Moos. 25:4).
Elämme kulutuskulttuurin keskellä ja nopeatahtisessa yhteiskunnassa. Lasten pitäisi oppia nopeammin asioita. Vanhemmilla saattaa olla paineita, että lapsilla pitäisi olla useita harrastuksia. Kaupat ovat auki joka päivä, aikaisin aamusta ilta myöhään, joissakin paikoissa jopa ympäri vuorokauden. Kaikkea on koko ajan saatavilla, ja valintamahdollisuudet kaupoissa laajenevat jatkuvasti. Kuka esimerkiksi on maistanut kaikkia uutuuskarkkeja?
Nämä ja monet muut asiat voivat tuoda kiireen ja paineen tuntua elämäämme.
”Onko sinulla kiire?”
”Jos on, miksi?”
Kiire on hengellisen elämän suurin vihollinen.
”Olisiko sinulla nyt edes hetki aikaa?”
Hyvää ja levollista kesän aikaa sinulle!
Pastori Toni Rautiainen
Kirjoitus on julkaistu seurakunnan Yhteys-lehdessä 6–8/2026.