Lapsemme ollessa pieniä katsoimme lasten elokuvan, jossa hiiri nimeltänsä Stuart Little asui ihmisperheessä. Hän sai perheen isältä vaikeuksia kohdatessaan neuvon: ”Jokaisella pilvellä on hopeareunansa.” Isä halusi sanoa tällä Stuartille, että vaikeistakin asioista voidaan löytää hyviä puolia.

Itse olen yrittänyt katsella pandemiaa Stuartin tavoin. Mitä hyvää ”hopeareunaa” pandemia on toisaalta saattanut antaa meille suomalaisille, vaikka ”pilvessä on paljon mustaa ja synkkää”?

Ensinnäkin yhteiskunnan oravanpyörä on pysäytetty. Kuluttaminen ja vauhdikkaat päivät aamusta iltaan täyteen buukatun kalenterin ohjatessa työn, kaupassa käynnin, omien ja lasten harrastusten ja seurakunnan tilaisuuksien välillä ovat vähentyneet. On aikaa pysähtyä. Olla enemmän itsensä kanssa, läheisten kanssa. Pelata vaikka Afrikan tähteä ja yatzya lasten kanssa pitkästä aikaa. Nyt olisi Jeesukseen uskovilla aikaa mennä ”sisälle huoneeseensa” ja rukoilla Isää, joka on salassa ja palkitsee (Matt. 6:6).

Meille on avautunut uusia mahdollisuuksia palvella lähimmäisiä. Itsekkyydestä pääsee parhaiten eroon antamalla omasta ajasta ja varoista niille, joilla on puutetta. Silloin pääsemme kokemaan Jeesuksen lupauksen voimaa: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”; Apt. 20:35. Vaikeat ajat yleensä herättävät ihmiset, kristitytkin, palvelemaan enemmän toisiaan.

Hopeareunana näen myös ihmisten lisääntyneen kiinnostuksen hengellisiä asioita kohtaan. Ehkä sinullekin on virinnyt syvällisiä keskusteluja hengellisistä asioista, kun naapurilla tai ystävälläsi on pelkoa ja huolta tulevaisuudesta ja hän on halunnut purkaa sen jollekin luotettavalle henkilölle. Seurakuntamme livejumalanpalveluksissa käy hyvin väkeä. Jopa rukousilloissa netin välityksellä enemmän kuin pitkään aikaan! Sinne saattaa ”kirjautua sisään” arka ihminen ja käydä kurkistamassa, ”mitä Jeesukseen uskovilla olisi antaa minulle tähän pelottavaan aikaan”.

Pääsiäisviikkoa viettäessämme ja hiljentyessämme muistelemaan Jeesuksen Via Dolorosaa, kärsimyksen tietä,  ymmärrämme, että Jeesus Kristus Vapahtajammekin joutui kohtaamaan silloin synkimmän pilven omassa elämässään. Evankeliumin tekstit

”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon”; Joh. 12:24,
”Tämä on teidän (vangitsijoiden) hetkenne ja pimeyden valta”; Luukas 22:53,
”Myöskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä. Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan —”; Markus 15:32–33 ja
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”; Matt. 27:46

kuvaavat Jeesuksen elämän synkintä pilveä. Tällä pilvellä oli – kiitos Jumalan – hopeareuna!

”Viikon ensimmäisen päivän aamu koitti — tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille — enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: ’Älkää te peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei Hän ole täällä, sillä Hän on noussut ylös, niin kuin Hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa Hän on maannut’; Matt. 28:1-6.

Jumalan lasten lohdutus ja rohkeus on siinä, että Kristus on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut meidän tähtemme ja siksi mikään ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta. Elämämme pilvessä on todellakin hopeareuna näytti pilvemme miten synkältä tahansa tänään!

Siunattua pääsiäisen aikaa!

Tero-pastori
Tero Ojasalo

Voit katsoa livelähetystemme tallenteita täältä: Live | Videot