Usko, toivo ja rakkaus—juuri nämä kolme esiintyvät yhdessä “triona” Paavalin kirjeiden opetuksessa ja kehotuksissa. Joskus nämä esiintyvät uskon ja toivon—sekä rakkauden ja uskon—“duettoina”.
Meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo (1. Tess. 5:8).
Usko, toivo ja rakkaus ovat Paavalin mukaan meidän sotavarustuksemme ja suojaavat meitä hengellisissä taisteluissamme Vihollisen hyökkäyksiltä, jotka tuovat epätoivoa, epäuskoa ja rakkauden kylmenemistä. Voimme toivottomimmissakin tilanteissa ankkuroitua Jumalan apuun, uskoa, että kaikki vaikuttaa meidän parhaaksemme sekä antaa Hänen rakkautensa poistaa meistä pelkoa.
Paavali kuuluisassa rakkauden ylistyksessään (1. Kor. 13:13) sanoo:
Niin siis pysyvät usko ja toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
Jumala haluaa meitäkin muistuttaa, että vaikka meillä olisi vuoria siirtävä usko, lannistumaton toivo, rakkaus on pysyvin. Paavali mainitsee, että rakkaus jopa vaikuttaa uskoa ja toivoa; kaiken se uskoo, kaiken se toivoo. Emme enää tarvitse uudessa taivaassa ja uudessa maassa uskoa ja toivoa, koska kaiken täyttää silloin Jumalan rakkaus. Näemme Hänet kasvoista kasvoihin ja siksi usko ja toivo lakkaavat ja ne ovat vain tätä aikaa varten. Tavoitellaan siis Hengen vuodattamaa rakkautta elämäämme! Kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi (Kol. 3:14).
Vielä kerran hän mainitsee tämän kuuluisan “trion” kirjoittaessaan Tessalonikan kärsivälle ja vainotulle seurakunnalle (1. Tess. 1:3):
Lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.
Mikään näistä ei siis ole jokin kaunis ajatus tai ihanne, vaan niiden tulisi ilmetä arkielämässämme hyvin käytännöllisellä tavalla:
uskon tulisi näkyä Jumalan tahdon mukaisena toimintana,
toivon kärsivällisyytenä sekä rakkauden vaivan näkemisenä.
Paavalin mukaan kristillisyys voidaan keskittää siis periaatteessa näihin kolmeen asiaan: uskoon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, lähimmäisen rakkauteen sekä Jeesukseen kohdistuvaan pelastustoivoon, joka ei saata meitä häpeään. Kaiken tämän saa meissä aikaan itse Jumala (1. Tim. 1:14 ja 2. Tim. 1:13). Tämä resepti oli se, johon Paavali itse uskoi ja näki, että se toimi hänen omassa elämässään. Siksi hän muistutti niistä aina kirjeissään seurakunnillekin.
Tämä resepti auttaa edelleenkin meitä, jotka helposti menetämme toivomme itseemme, toisiimme tai elämään. Tämä resepti auttaa, kun vajoamme elämämme vaikeuksiin ja emme enää usko, että Jumala voi auttaa. Tämä resepti auttaa, kun pelko kouraisee sydäntämme ja on vaikea elää jonkun lähimmäisen kanssa. Voimme aina pyytää Jumalaa Raamatun rohkaisun ja Henkensä kautta lääkitsemään sydäntämme. Silloin tuleviin päiviimme annetaan lisää uskoa, toivoa ja rakkautta.
Tero-pastori
Tero Ojasalo
Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Yhteys-lehtemme numerossa 7—8/2016.