Hiljalleen pitenevät päivät ja lisääntyvä auringonvalo saavat mieleni täyteen elämää päivien kulkiessa kohti kevättä. Jotenkin tuo valoisuus synnyttää aina mielessäni toivoa ja innokasta odotusta tulevasta.
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois.” Jer. 29:11–14.
Rakastan ajatusta siitä, sekä totuutta, että Jumala itse antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Toivomme ei olekaan riippuvainen niin sanotun ulkoisen valon määrästä tai muista ulkoisista tekijöistä. Kun me käännymme rukoillen Hänen puoleensa, Hän antaa meille toivon. Se on yhtä varmaa kuin se, että aurinko nousee huomennakin. Jumala lupaa, että löydämme Hänet, kun koko sydämestämme etsimme.
Tulevaisuutemme ja toivomme ei riipu ulkoisista asioista, ei menestyksestämme, hyvyydestämme, maailmantilanteesta, uutislähetyksistä, vastoinkäymisistä, vaan todellisen toivon antaa yksin Jumala. Tuttu toivon sanoma, Hepr. 6:18–30 sanoo:
”että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehotuksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.”
Raamatun mukainen toivo, sielumme ankkuri, on vahva ja luja, ja se on ankkuroitu esiripun sisäpuolelle, kaikkeinpyhimpään, Jumalan läsnäoloon, iankaikkisen Jumalan, Jeesuksen Kristuksen armoon ja rakkauteen! Toivomme on Jeesuksessa Kristuksessa!
Jumalalta lähtevä toivo, pelastuksen toivo, vaikuttaa myös siihen, miten elämme tänään sekä miten suunnittelemme huomistamme. Toivo saa meidät etenemään rohkeasti eteenpäin. Toivo antaa voimia jatkaa eteenpäin. Kaiken keskellä toivo saa aikaan sen, että uskallamme katsoa tulevaan, ottaa askeleita eteenpäin, tehdä päätöksiä huomisesta ja lähteä toimimaan niiden mukaisesti jo tänään. Martti Lutherin kerrotaan sanoneen: ”Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun.”
Toivo saa meidät uskomaan, että vaikka nyt edessä olevat vaikeudet näyttäisivät haastavilta, huomenna tilanne voi olla toisin. Jos meillä ei ole Jumalan toivon ankkuria, olemme kuin myrskyaalloissa ajelehtiva laiva. Kuitenkin kun toivo on ankkurinamme, pysymme pystyssä myrskyjenkin keskellä. Saamme laittaa toivomme Kristukseen, joka on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä ja Rauhanruhtinas.
Olen kiitollinen siitä, että tällaisen Jumalan kanssa saamme rohkeasti seurakuntana katsoa tulevaisuuteen. Odotetaan innokkaasti sitä, mitä Jumalalla on varattuna meille yhdessä seurakuntana sekä yksilöinä. Katsotaan rohkeasti tulevaan. Otetaan askeleita eteenpäin. Olen kiitollinen siitä, että saamme suunnitella tulevaa yhdessä Herramme kanssa.
”Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.” Joos. 1:9.
Noora Suvorova, nuorisotyöntekijä
Tämä kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 2/2022.