Yhtäkkiä tällaisen kysymyksen esittäminen voi saada pientä hämminkiä aikaan ajatuksissamme, koska pidämme rukousta itsestään selvänä asiana, joka kuuluu Jumalan lasten hengelliseen elämään. Tämän kysymyksen esittäminen itsellemme ja toisillemme sekä kysymyksen äärelle pysähtyminen on kuitenkin tarpeen aika-ajoin.
Hengellinen elämämme voi arkipäiväistyä, rutinoitua ja kaventua tietyille urille vuosien saatossa, mitä sitten toteutamme tai jopa suoritamme. Varsinkin rukouksen alueella on tämä suuri vaara. Tällainen vääräsuuntainen hengellisen elämän rutinoituminen ja sen suorittaminen voi sitten sammuttaa sydämen Hengen paloa ja ensirakkautta Kristukseen, vaikka se sisältäisikin paljon tekoja ja vaivannäköä.
”Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kestävyytesi. Tiedän myös, ettet voi sietää pahoja ihmisiä, ja että olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Sinulla on kestävyyttä, ja paljon olet kärsinyt minun nimeni tähden etkä ole väsynyt. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensirakkautesi”, Ilm. 2:2–4.
Mutta palataan kysymykseen, miksi rukoilla. Vastausta on varmasti hyvä lähteä hakemaan Jumalan Sanasta.
Ensinnäkin meille on annettu esimerkit: Jeesus rukoili ja opetti opetuslapsia rukoilemaan sekä apostolit ja seurakunta rukoilivat. Jo pelkästään näiden tulisi riittää meille syiksi jatkaa samalla rukouksen tiellä. Mutta poimitaan joitakin muitakin syitä rukoilla.
- Meitä käsketään olemaan rukouksessa kestäviä ja siinä valvomaan. Eli rukous on yksi tapa pysyä hengellisesti hereillä, Kol. 4:2.
Jeesus opetti, että meidän ei tule lannistua, vaikka rukousvastaukset viipyisivät, Luuk. 18:1–8. - Meitä myös kehotetaan anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, vallanpitäjienkin, jotta voisimme elää rauhallista elämää, 1. Tim. 2:1.
- Paavalin esimerkki: hän rukoili, että sieluja pelastuisi, rukoili uskovien puolesta ja pyysi itselleen esirukousta. Room. 10:1, Fil. 1:9, Room. 15:30.
- Jumalan sota-asuun pukeutumisen keskiössä on rukous, Ef. 6:18.
- Saamme rukouksessa vuodattaa pyyntömme Jumalalle ja Hänen rauhansa, varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa, Fil. 4:7.
- Osoitamme luottamusta eli uskoa Jumalan huolenpitoon, kun heitämme rukouksessa murheemme Hänen päälleen, 1. Piet. 5:7.
- Sovintoveren ja armon alla eläminen avaa tien Jumalan voimavaikutuksille. “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan”, Jaak. 5:16.
- Emmekä ole yksin rukoilemassa, sillä tälläkin hetkellä Pyhä Henki rukoilee pyhien puolesta sanomattomin huokauksin ja Jeesus elää aina rukoillakseen omiensa puolesta, Room. 8:26, Hepr. 7:24.
Näiden muutamien esimerkkien ja Sanan kohtien kautta rohkaisen sinua osallistumaan oman kammiorukouksen lisäksi seurakunnan yhteisiin kokoontumisiin rukouksen äärellä.
Järjestämme myös seurakunnassa rukousviikot 29.1.–4.2. ja 26.2.–3.3.2024 Uskomme, että rukous on keskeinen tie niin yksilöuskovan kuin koko seurakunnan uudistumiseen ja voimaantumiseen. Käyttäkäämme niitä keinoja, jotka Jumala on meille antanut. Rukoukseen voidaan liittää myös paasto, joka voi olla hieman unohduksiin painunut hengellinen sota-ase. Pienistä puroista syntyy suuria voimakkaita virtoja, joten älkäämme vähätelkö omaa osuuttamme paastorukouksessa. Tärkeintä on sydämen asenne.
“Rukous on rakkautta ja rakkaus muuttaa maailmaa sekä rukoilijaa.”
Siunattua alkanutta vuotta!
Antti Koskenranta
Kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 1/2024.