Paavali kirjoitti Efesoksen seurakunnalle:

”Tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa, ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.” (Ef. 4:12–16.)

Eräässä laitoksessa hoidettiin vastasyntyneitä vauvoja. Yhden aikajakson aikana vastasyntyneitä vauvoja ruokittiin, mutta heitä ei kosketettu eikä heille puhuttu. Heihin ei pidetty minkäänlaista kontaktia, syötettiin vain. Toiminnan lopputuloksena oli vauvojen kuolema. Tämä on konkreettinen todistus siitä, että ihminen tarvitsee henkisen ja fyysisen yhteyden toiseen ihmiseen. Sanoihan Herra Jumalakin:

”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18.)

Jeesus rukoili Johanneksen evankeliumin mukaan seuraavin sanoin:

”Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:20–21.)

Ihminen on syntiin lankeamisesta lähtien yrittänyt korvata täydellistä suhdettaan Jumalaan jollain luodulla. Ihminen asetti itsensä Jumalan paikalle elämässään, ja näin suhde Luoja Jumalaan rikkoontui. (1. Moos. 3:1–24.) Tämä sama ilmiö on nähtävissä meidänkin ajassamme. On monia asioita, joihin ennemmin turvaamme ”suuremmalla painolla” kuin voisimme Jumalaan oikeasti turvata. Jumala kuitenkin ymmärtää, ettemme voi pelastaa itseämme tästä valheen kierteestä. Jeesus, Jumalan Poika oli valmis luopumaan täydellisestä yhteydestään Isään ja Pyhään Henkeen. Hän sovitti syntimme, jotta me voisimme anteeksiannon ja armon kautta saada taas takaisin yhteyden Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. (Joh. 3:16.) Kun näin saamme Jumalan avulla korjattua suhteemme Häneen, voimme rakentaa Pyhän Hengen avulla suhdetta toisiin hänen lapsiinsa, joista Jeesus maksoi saman sovituksen hinnan kuin sinusta ja minusta.

Näillä sanoilla tahdon rohkaista meitä tulemaan ja elämään toisten seurakuntaperheemme jäsenten kanssa. Rukoukseni on, että suhteemme Jumalaan ja toisiin perheemme jäseniin voisi syventyä ja kasvaa. Paavalin sanojen mukaan Jumala haluaa seurakunnan olevan paikka, jossa voimme kasvaa aikuisuuteen Jeesuksen seuraajana, jolloin emme ole kaikkien ”opintuulten” vietävinä (Ef. 4:13–16). Uskon, että rakkaus, armo ja totuus edesauttavat viemään tätä Jumalan ajatusta eteenpäin. Rukoillaan, että nämä asiat voisivat olla läsnä meidän jokaisen elämässä.

Siunattua marraskuuta sinulle!

Toni Rautiainen, pastori

Tämä kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 11/2022.