Heprealaiskirjeessä (Hepr. 11:4–40) kerrotaan Jumalaan uskovista, joilla oli ”luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy”, Hepr. 11:1. Aabraham todisti uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan olemalla valmis uhraamaan poikansa Iisakin Jumalan käskystä (1. Moos. 22:1–14). Nooa rakensi sata vuotta arkkia Jumalan käskystä, vaikka muut saattoivat pitää sitä hulluna ajatuksena (1. Moos. 6:13–22). Nooa kuitenkin osoitti uskonsa Jumalaan.

Usko, josta heprealaiskirje puhuu, on enemmän kuin jonkin asian totena pitämistä. Se on luottamusta Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja tekemistä hänen tahtonsa mukaan asioita, joita emme inhimillisesti tekisi. Täytyy olla niin sanotusti hengessä luottamus näkymättömään.

Heprealaiskirjeessä puhutaan, että ”toiset taas saivat kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta. Heitä kivitettiin, sahattiin kappaleiksi ja surmattiin miekalla. He kuljeksivat lampaan- ja vuohennahoissa, olivat puutteenalaisia, ahdistettuja ja pahoinpideltyjä”, Hepr. 11:36–37. Nämä profeetat olivat valmiita tällaiseen, koska he näkivät hengellisin silmin, kuulivat hengellisin korvin ja tunsivat sitä kautta Kaikkivaltiaan Jumalan. Tämän luvun äärellä sisimmästäni nousee suuri kunnioitus ja arvostus heitä kohtaan, jotka ovat olleet valmiita todistamaan uskonsa tälle maailmalle. Heidän uskontekonsa valmistivat tietä meillekin, jotka olemme tänään Jeesuksen opetuslapsia. Jumalan sanassa, Raamatussa, sanotaan:

”Vaikka nämä kaikki olivat uskon kautta saaneet todistuksen, he eivät silti saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu. Jumala oli näet varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he pääsisi täydellisyyteen ilman meitä.” (Hepr. 11:39–40.)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tahtoo rohkaista uskon esikuvilla kirjeen lukijoita ja kuulijoita:

”Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.” (Hepr. 12:1–3.)

Nämä Raamatun kohdat haastavat meitä ojentautumaan ja elämään Raamatun sanan mukaisesti. Siihen meidät on tarkoitettu. Olemme armosta saaneet uudestisyntymisen ja pelastuksen. Meidän on kuitenkin valittava päivittäin, haluammeko elää pelastustamme todeksi arjen keskellä. Todistaako valintamme uskostamme ja luottamuksesta Jeesukseen Kristukseen vai todistaako elämämme, että tekemisiimme vaikuttaa joku muu kuin Jeesus? Jeesuksen opetuslapsena elämiseen kuuluu opetuslapsen tutustuminen Herraansa sekä valinta kulkea ja elää Herransa tahdossa. Jeesuksen mukaiset valinnat voivat olla hullutusta niille, jotka eivät tunne Jeesusta. Ks. Matt. 10:37–39.

Seuraa rohkeasti Jeesusta ja elä hänen kanssaan!

Pastori Toni Rautiainen

Kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 4/2024.