Alamme käydä jouluaattoa kohden ja sydämiämme muistutellaan siitä, mitä Jumala on meidän puolestamme tehnyt. Minua puhuttelee usein se, kuinka Kaikkivaltias Jumala nöyrtyi meidän tähtemme syntymään ihmisenä ja olemaan riippuvainen vauvana muista ihmisistä. Tällainen nöyrtyminen osoittaa todellisen rakkauden merkityksen. Todelliseen rakkauteen kuuluu toisen parhaaksi tekeminen ja sen mukaiset valinnat.
Enkeli ilmoitti paimenille:
”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt vapahtaja, joka on Kristus Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” (Luuk. 2:10–12.)
Luukas jatkaa evankeliumissaan:
”Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” (Luuk. 2:13–14.)
Enkelit ilmoittivat hyvästä sanomasta, joka olisi suurena ilona ihmisille. Enkelit ylistivät Kaikkivaltiasta Jumalaa, jolla on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. Israelin kansa oli jo pitkään odottanut pelastajaa, Messiasta, joka tulisi pelastamaan heidät. Nyt tämä kansa eli Rooman vallan alla ja useampi ajatteli, että pelastuminen tarkoittaisi Rooman vallan murenemista. Jeesuksen syntymä oli Jumalan suunnittelema pelastuksen avain koko ihmiskunnalle. Jeesus osoitti sanoillaan ja teoillaan, että hän tuli ensisijaisesti vapauttamaan ihmiskunnan synnin ja kuoleman vallasta, ei Rooman vallasta.
Enkelien ylistyksessä toivotettiin rauhaa ihmisten kesken (Luuk. 2:14). Jesaja kirjoitti:
”Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat esiin liejua ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” (Jes. 57:19–21.)
Jeesus syntyi maailmaan, jotta ihmisellä voisi olla rauha sisimmässään Jumalan kanssa ja tätä kautta Jumalan lapset voisivat kokea rauhaa toinen toisiensa kanssa. Sillä, jolla ei ole suhdetta Taivaalliseen Isään, Pojan Jeesuksen Kristuksen kautta, ei voi olla todellista ja kestävää rauhaa sisimmässään. Ihminen voi rakentaa elämäänsä asioita, jotka tuovat hetkellistä helpotusta sisimpänsä rauhattomuuteen. Kuitenkin elämän eri vaikeat ja haastavat tilanteet paljastavat kestääkö rauha sisimmässämme. Olen huomannut elämässäni, vaikka kaikki menisi päällisin puolin hyvin, on työpaikka, oma talo, perhe ympärillä ja seurakunta, muttei sisimmässään koe Jumalan läsnäoloa ja rakkautta, kaikki muu on turhaa. Siksi haluan ennen kaikkea elää lähellä Jeesusta ja tutustua häneen paremmin. Sillä silloin, kun Kaikkivaltias Jumala saa olla sisimpäni Jumala eikä elämässäni ole Jumalan korvaajia, voin vasta kokea todellista rauhaa ja lepoa.
Saakoon evankeliumin sanoma kuljettaa meitä tänä jouluna lähemmäksi Jumalaa ja etsimään Häntä ja Hänen tahtoaan elämässämme. Sekä kuljettaa meitä seurakuntaperheenä lähemmäksi toinen toisiamme.
Siunausta ja siunattua joulun odotusta koko seurakuntaperheellemme!
Toni Rautiainen, pastori
Tämä kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 12/2022.