”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)
Nämä kuuluisat Jeesuksen seuraajilleen lausumat sanat ovat varmasti lohduttaneet meitä monia eri elämänvaiheissa. Uskonvaellukseemme kuuluu yhteys Jeesukseen. Lähes yhtä vaikuttavasti uskon-elämäämme liittyy yhteys uskovien välillä. Jopa niin, että on vaikea kuvitella uskoa ilman yhteyttä. Raamattu siksi varmasti vertaakin uskovien yhteyttä perheyhteyteen.
Kevään aikana olen monesti miettinyt seurakunnan ja yhteyden tärkeyttä meidän uskovien elämässä. Minä, kuten varmasti moni muukin, on kaivannut kokea yhteyttä rakkaaseen kristittyjen perheeseen, siskoihin ja veljiin.
Aika, jolloin yhteys ei enää olekaan itsestäänselvyys, voi saada mielemme uusille raiteille. Mikä onkaan yhteyden ja seurakunnan merkitys elämässäni?
Toivon, että hetkellisesti yhteyden menettäessämme me perheenä voisimme yhä syvemmin
oppia arvostamaan sitä voimaa, joka on kristittyjen yhteydessä ja ykseydessä.
Jumalan luoma seurakunta sekä yhteinen usko ovat läpi aikojen yhdistäneet ihmisiä yli maiden rajojen, yli rotuerojen, yli sukupolvien, kielten, yhteiskunnan tai kulttuurin luomien rajojen. Voimme kokea yhteyttä, kasvaa uskossamme, kantaa toistemme taakkoja, tukea koettelemuksissa, palvella ja välittää ilosanomaa sekä iloita yhdessä pelastuksesta.
Seurakuntaperheen yhteys on Jumalan lahja meille, ja Kristuksessa me olemme yhtä. Vankeudessa ollessaan myös Paavali kehotti säilyttämään ykseyden. Varmasti myös hän itse kaipasi uskovien yhteyteen.
”Kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.” (Ef. 4:1-2)
Miksi Paavali kehotti säilyttämään ykseyden? Eikö Hengen ykseys olekaan pysyvä yhteys?
Niin kuin alkuseurakunta olemme mekin vajavaisia ja siksi tarvitsemme alati Jumalan rakkautta, jotta voisimme säilyttää ja vaalia sitä yhteyttä, jonka Henki luo – kutsumme mukaan nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä.
Samoin kuin me kaipaamme kristittyjen ja Jumalan yhteyteen kaipaa Jumala meidän yhteyteemme. Uskon, että Jeesus tuntee surua jokaisesta päivästä, jonka Hän joutuu olemaan erossa omistaan meidän kiireisen arkemme keskellä. Meidän tulee vaalia yhteyttä niin toisiimme kuin Jumalaammekin – yhteyttä Kristukseen ja ykseyttä Kristuksessa.
Jeesus on valinnut olla omiensa kanssa päiviemme loppuun asti. Hänen lupauksensa ei horju. Me voimme myös tehdä joka aamu valinnan antaa Hänen olla mukana päivässämme ja auttaa meitä rakkaudessa vaalimaan yhteyttämme.
Siunattua kesää jokaiselle siskolle ja veljelleni!
Noora
Noora Suvorova, nuorisotyöntekijä