Psalmeissa on paljon Jumalan ylistystä. Esimerkiksi:
”Halleluja! Ylistä Herraa, minun sieluni! Niin kauan kuin elän, minä tahdon ylistää Herraa, tahdon laulaa ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin olen olemassa.” (Ps. 146:1–2.) ”Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.” (Ps. 103:1–2.)
Psalmeille ominaista on muistuttaa ylistäjiä siitä, mitä Jumala on jo tehnyt (Ps. 146:5–6; 103:6–7), ja sen kautta rohkaista turvautumaan häneen. Tämä rohkaisee samalla myös ylistämään ja palvomaan Jumalaa sellaisena kuin hän on. Psalmin 146 kirjoittaja mainitsee, että Jumala ”on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on”, jae 6. Tämä osoittaa, että Jumala on luojamme. TÄTÄ ON YLISTYS!
Mitä sinulle tulee mieleen Jumalasta? Millainen Jumala sinun ajatuksissasi on? Mitä sinulle tulee mieleen Jeesuksesta? Millainen Jeesus sinun ajatuksissasi on? Sanoessasi näitä asioita ajatuksissa sinä ylistät Jumalaa ja Jeesusta. Sanoessasi näitä ajatuksia ääneen sinä ylistät Jumalaa ja Jeesusta. EIKÖ OLEKIN YKSINKERTAISTA? Jeesus opetti rukouksen, joka alkaa ”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Luuk. 11:1) Matteuksen mukaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:9). Kääntäessämme ajatuksiamme Jumalaa kohti se on jo tietynlaista rukousta ja ajattelemalla ja sanomalla, kuka hän on, sekin on jo tietynlaista ylistämistä. Haluan osoittaa sanalla ”tietynlaista” sitä, että rukoilla ja ylistää voi moninaisesti. Nämä ovat vain yksi muoto niistä.
Seurakuntamme yksi tarkoitus on, että voisimme ylistää yhdessä Jumalaa. Kun Jumala loi maailman, ihmisen tarkoitus oli nimetä luodut (1. Moos. 2:19) ja heijastaa Jumalan olemusta (1. Moos. 1:26–27). TÄTÄ ON YLISTYS! Me tuomme sanoillamme ja elämisellämme eläväksi Jumalan olemassaolon ja Jumalan olemuksen.
Jaakob sanoi: ”Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan…” (Jaak. 1:27). Tätä kautta uskon, että ylistyskin tulee esiin näkyvillä elementeillä. Toinen laulaa, toinen tanssii, toinen nousee ylistämään seisten ja käsiä kohottaen, toinen soittaa soitinta, toinen heiluttaa lippuja, toinen maalaa, toinen luo jotain uutta Jumalan antamilla kyvyillä. Tässä ei varmastikaan ollut kaikki, millä tavoin voimme ylistää Jumalaa omassa elämässämme. Kaikkia näitä emme voi tehdä yhteisessä jumalanpalveluksessa, mutta voisimme kuitenkin useampaa. Siksi olisikin tärkeää antaa tilaa moninaisemmille tavoille rukoilla ja ylistää Kaikkivaltiasta Jumalaa.
Toinen tahtoo rukoilla polviltaan, mutta toisen polvet eivät kestä sellaista asentoa laisinkaan. Toinen kokee luontevana tanssia ja heiluttaa lippuja ylistäessään, mutta veli tai sisko ei yhtään pääse sisälle siihen ja kokee sen epämukavana. Mielestäni kumpainenkin tilanne on hyvä.
Kun mietin ja unelmoin, millainen seurakuntaperheemme voisi olla, unelmoin, että samalla tavalla kuin kansainvälinen moninaisuus näkyy seurakunnassamme voisi myös rukouksen ja Jumalan ylistämisen moninaisuus rohkeasti näkyä yhteytemme keskellä.
Kunnioittakaamme toinen toisiemme tapaa rukoilla ja ylistää Jumalaa. Sillä ylistämisessä ja rukouksessa ei ole kyse meistä, vaan Jumalasta, joka on kaiken ylistyksen ja kiitoksen arvoinen.
Siunausta!
Pastori Toni Rautiainen
Kirjoitus on julkaistu Yhteys-lehtemme numerossa 2/2024.